Helena Karlsberg

Kasvoja kivessä

1. Puolikasvojumalainen Kallion puoliskot ovat erkaantuneet toisistaan ja vain jumalaisen oikeanpuoleinen silmä katselee enää kulkijaa korkeuksistaan kaksin kappalein. Kasvonpiirteet rakentuvat eläinhahmojen avulla. Silmät linnuista, nenän alaosa ja viikset ehkä kalasta, pyrstö näkyy vielä nenän alla. Seinämällä on myös lintuja mm. oikeassa reunassa. Olisikohan jokin meren haltija tai jumaluus kuvassa.

2. Kekripukki Sävähdin yllätyksestä, kun huomasin jonkun kurkistelevan puun takana paikassa, jonka luulin jo tuntevani. Kekripukki ei ole suuren suuri, mutta varsin itsetietoisen ja veitikkamaisen näköinen kallionhaltija. Kallion luontaisia muotoja on ihminen parannellut, arvelen.

3. Kallioshamaani, kera apueläintensä, istua kyyköttää kädet polvilla ties monettako sadatta tai tuhannetta vuotta. Kasvot löytyvät kuvan keskikohdasta hieman alavasemmalle, apueläimet karhu ja joutsen ylempää. Seinämällä on kiinnostuneelle katseelle muutakin löydettävää.

4. Kivenhaltija katselee tyynenä parin metrin korkuisessa kivenjärkäleessä. Silmä näyttää tehdyltä, samoin nenän linja ja sierain, halkeaman reunojakin lienee pyöristetty suun osalta. Korva muodostaa samalla oikealle suuntaavan vesilinnun pään. Luultavasti kasvot on ensin nähty kiven muodoissa ja sitten vain muokattu paremmin näkyviin.

Pirkko Toivanen

Elämän jäljet

Elämä on jättänyt jälkensä noin 180-vuotiaan sairaalarakennuksen käytäviin, seiniin ja portaisiin. Siellä on eletty ja kuoltu, itketty ja naurettu. On ollut kärsimystä, mutta myös toipumista ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Varsinaisen sairaalatoiminnan päätyttyä rakennukset jäivät ränsistymään ja sitä ympäröivä puisto villiintyi. Muutaman vuoden kuluttua paikka kuitenkin heräsi ruususen unestaan, kun syntyi kansanliike rakennusten ja alueen pelastamiseksi. Tämä on tuottanut tulosta ja nykyisin siellä on monenlaista toimintaa. 

Perttu Sironen

Muistikuva vanhasta maalauksesta

Lapsuudessani meillä oli kotona tietokirjasarjoja ja taidehistorian kirjoja, joita selailin ahkerasti jo ennen kuin opin lukemaan. Niiden kautta syntyi kiinnostus piirtämiseen. Nyt myöhemmällä iällä noista kirjoista nousee edelleen muistikuvia ja sovellan niitä valokuvissani intuitiivisesti.

Teosteni inspiraationa on muistuma Théodore Géricaultin maalauksesta
"Le Derby de 1821 à Epsom".

Sari Hietamäki

Syke

Rautatientori Helsingissä on monenlaisten kulkureittien ja ihmisten risteyskohta ja liukuportaat ovat keskeinen osa tätä urbaania ympäristöä. Ihmisten astuessa liukuportaisiin yksilöiden kasvottomuus korostuu; heidän yksityiskohtaiset piirteensä katoavat sulautuessaan osaksi suurempaa massaa ja virtaa, korostaen anonymiteettia ja suurkaupungin hektisyyttä.

Joonas Koskinen

Tapiolalainen

Tapiola-kuvausaiheesta on muodostunut erillinen kuvasarja, Tapiolalainen, jossa Tapiola-aiheisiin kuviin on lisätty fiktiivinen henkilö. Henkilöä kuvataan osana ympäristöä ja ympäristöä osana henkilöä. Sarjassa kuvastuu ajan ja paikan suhde. Olemme hetken siinä; me ja ympäristö. Minä, sinä, me ja Tapiola. Imeydymme sen rakenteisiin ja vastavuoroisesti hengitämme sitä sisäämme yksi keuhkollinen kerrallaan. Voimme nähdä aiemmat painatukset itsestämme siellä ja sen aiheuttamat painaumat itsessämme.

Sami Wetterstrand

Heijastuksia

Olen kuvannut Heijastuksia -kuvasarjaan aurinkoisen talvipäivän hetkiä. Kirkkaassa talvisäässä valonsäteet heijastuvat lumen ja jään kiteistä, jolloin pintojen tekstuurit tuovat kuviin kiinnostavia yksityiskohtia, syviä varjoja ja voimakasta kontrastia. Lumen varjokohtien sinisen sävyt tuovat kuviin pakkaspäivän aurinkoisen, mutta samalla kylmän tunnelman.

Heikki Laherma

Pohjoissatama

Helsingin Pohjoissatama (tunnettiin myös nimellä Itäsatama) syntyi, kun Helsinki siirrettiin Vanhankaupunginkoskelta Vironniemelle vuonna 1640. Se toimi Helsingin pääsatamana, kunnes Eteläsatama 1810-luvulla alkoi syrjäyttää sitä.

Kuvissa näkyvä T-muotoinen laituri rakennettiin vuosina 1889-91. Nimekseen se sai Halkolaituri, sillä sen kautta tuotiin puuta kaupunkiin.

Satamassa on lähes 400:n vuoden ajan laivojen puukyljet natisseet ja tuuli suhissut takiloissa. Tätä historiallista jatkumoa olen pyrkinyt vaalimaan kuvasarjassani.

Jani Kirmanen

Hypnoflora

Kuvasarjaa varten olen kuvannut kasveja ja kukkia kevätpäiväntasauksesta talvipäivänseisaukseen. Pehmeät sävyt, utuiset yksityiskohdat ja vangitseva tunnelma tarjoavat katsojalle mahdollisuuden pysähtyä toiseen todellisuuteen.

Annikki Vehniäinen

Värit ohittavat analyyttisen mielen

Halusin kuvata värejä ilman tiukkaa muotoa Mark Rothkon tapaan. Värit voivat olla iloisia, rauhoittavia tai lempeitä, mutta ne voivat myös tuntua painostavilta ja raskailta.

Kuvia muokatessa työ tuntui välillä valokuvan pahoinpitelyltä, mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä ideassa. Keskityin vain väreihin, jotka vaikuttivat omiin tunteisiini ohittaen analyyttisen mielen.