Perttu Sironen

Muistan

"Muistan hääpäivän kuin eilisen. Muistan kirkkosalin jännittyneen tunnelman, vieraat ja hääjuhlan humun tarjoiluineen vihkimisen jälkeen, kuin sumussa, mutta kuitenkin niin selkeästi. Siitä jäi ikuinen muisto. 

Nyt elän kuin sumussa, muistan viime päivistä vain pätkiä, pieniä muistoja, jotka katoavat ikuisesti, mutta onneksi minä muistan tuon onnellisen hääpäivän… vielä." Kuvia katsoessani mietin, mitä he ovat kokeneet ajan myötä.

Jani Kirmanen

Uniaika

Sari Hietamäki

Iät ja ajat

Aika kulkee eteenpäin jatkuvana ja peruuttamattomana tapahtumaketjuna ja sen kulun voimme nähdä muutoksessa ja kokea hetkissä. Hetkissä voimme kokea ajan eri tavoin, riippuen muun muassa eletyn elämän pituudesta - ikä muuttaa ajan kokemustamme. Lapsuuden tapahtumat tuntuvan usein kestävän ikuisuuden, kun taas vanhempina koemme ajan lentävän kuin siivillä.

Sami Wetterstrand

Ajan matka

Aika on tässä ja nyt, kuten se on ollut sitä aina juuri sillä hetkellä. Kuvittelemme matkaavamme ajassa eteenpäin, jättäen taaksemme aikaisemman ajan.

Mikäpä estäisi kuvaamasta ja vedostamasta menneen ajan mukaisia valokuvia, ikään kuin menneisyydessä matkaten? Kuka itseasiassa määrittelee, mikä aika milloinkin on? Valokuvassahan aika pysähtyy. Voiko menneen ajan toistaa valokuvan keinoin, vai onko se ikuisesti menetetty? Ajan matkan valokuvat voisivat olla kiskobussien ja kinofilmin aikakaudelta.

Joonas Koskinen

Muutoksen harhakuvia

Elämme täällä vastaanottimiemme varassa, mutta mitä ne oikeasti kertovat tästä maailmasta ja mitä ne jättävät kertomatta. Kuinka ne paljastavat maailman ja miten ne piilottavat sen.

Heikki Laherma

Ajan ja paikan suhde

Kaupungin rakenne synnyttää positiivisen jännitteen eri aikakausien arkkitehtuurien välille. Aina sitä ei synny. Silloin ei ole huomioitu ympäristöä tai vanhaa rakennuskantaa on laiminlyöty.

Ajalleen uskollinen arkkitehtuuri heijastelee aina syntyhetkensä asenteita ja arvoja; sen sisäistäminen vie oman aikansa. Niinpä kaikki tyylisuunnat, esimerkkeinä vaikkapa jugend tai funktionalismi, eivät saaneet aikalaisiltaan lämmintä vastaanottoa.

Toisaalta vanhankaan rakennuskannan kohtalo ei ole aina hohdokas, kun yleinen ajatus on, että vain uusi on hyvää. Puhutaan huoltovapaista rakenteista. Se tarkoittaa useimmiten kertakäyttöistä.

Helena Karlsberg

Vartijalintu ja Karhun uni

Elämän perusluonne on muutos, liike, virtaus. Kivessä aika virtaa hitaasti. Kiveen tehdyn kuvan yhteydessä pääsee vahvimmin ajan kokemisen, tai ehkä enemmänkin sen ylittämisen, äärelle. Melkeinhän siinä voi koskettaa paljon varhemmin ollutta hetkeä.

Pirkko Toivanen

Hiljaiset penkit

Mirja Vallisaari kirjoittaa kirjassa Väkevät Sielut - tarinoita Lapinlahden sairaalasta: "Lapinlahden rannassa olevalla penkillä istuu yksinäinen mies. Usein hän viipyy rannalla pitkään, tuntikausia. Ajalla ei ole väliä, eikä häntä kukaan kaipaa."... "Hän oli löytänyt oman tapansa selvitä sairaalan ankeasta arjesta päivästä toiseen." Hän oli joutunut sairaalaan koko loppuelämäkseen, 42 vuodeksi.

Sairaalan puistoalueella penkkeineen on ollut tärkeä merkitys koko sairaalan 200-vuotisen historian ajan. Onko sillä merkitystä terapeuttisena vaikuttajana myös nykypäivän Lapinlahdessa kävijöille?

Kuvapari on otettu sairaala-alueen kauniilta sisäpihalta, joka avautuu merelle päin.

Annikki Vehniäinen

Vanhat tehtaan piiput

Taivasta kohti kurottavat tehtaiden piiput muistuttavat ajasta, jolloin ne puhalsivat savunsa ja haisevat kaasunsa ilmakehään. Tehdas hallitsi ympäröivää yhdyskuntaa hyvässä ja pahassa. Tehtaan pilli huusi aamulla kello seitsemän väkensä töihin, ilmoitti ruokatunnin ja iltapäivällä kello neljän huuto lähetti päivätyöläiset kotiin.

Nyt tehtaiden piipuista useimmat eivät enää toteuta alkuperäistä tehtäväänsä. Ylpeinä ne kuitenkin seisovat paikoillaan ja hallitsevat maisemaa muistoina ajasta, jolloin ne edustivat paikallisille paitsi turvaa ja toimeentuloa, myös onnettomuuksien uhkaa, pelkoja ja välinpitämättömyyttä ympäristön turmelemisesta jätekaasuillaan ja vesillään. Joitain vanhoja tehdasrakennuksia on purettu, joitain on säilytetty ja otettu uuteen käyttöön, toiset vain muistuttavat vanhoista ajoista rappeutuvina luurankoina.